Yrittäjä on monen sortin velvollinen12.4.2019 | © Talousteema OyKun ihminen ryhtyy yrittäjäksi, hänestä tulee monen asian velvollinen, hän saa peräänsä kaikenlaisia valvojia ja hänet riisutaan kansalaisoikeuksistaan. Miksi joku ryhtyisi yrittäjäksi?Nuoret ryhtyvät yrittäjäksi kullan ja timanttien kiilto silmissään. Ulkomaille miljardeilla myytyjen yritysten omistajat keekoilevat julkisuudessa houkuttelemassa hyväuskoisia nuoria unelmoimaan samasta. Arki ei ole unen kaltaista.
Kun ihminen ryhtyy yrittäjäksi, hänestä tulee velvollinen. Hänestä tulee kirjanpitovelvollinen, verovelvollinen, ennakonpidätysvelvollinen, arvonlisäverovelvollinen, ilmoitusvelvollinen jne.
Mitä hän saa vastineeksi velvollisuuksistaan? Ei mitään.
Sen sijaan hän saa peräänsä monenlaisia tarkastajia: avi-tarkastajat, terveystarkastajat, verotarkastajat ja talousrikostutkijat. Eikä hän tiedä, että hänen kumppaninsakin joutuvat valvomaan hänen toimiaan. Pankki, juristi, kiinteistönvälittäjä, kirjanpitäjä ja tilintarkastaja joutuvat tekemään rikospoliisille ilmoituksen, jos edes epäilevät hänen pesevän rahaa tai rahoittavan terrorismia. Tilintarkastajalle hän itse maksaa siitä, että tämä valvoo häntä.
Luulisi, että jossakin häntä palkitaan. Ei palkita.
Hän maksaa samat verot kuin muutkin ja yritystukia saavat vain jättiyritykset, jotka eivät niitä edes tarvitse. Häntä epäillään kirjanpito- ja verorikoksista, vaikka hän tekisi kaiken tarkasti lakien mukaan. Lait on kirjoitettu niin epäselvästi, että virkamiehetkään eivät osaa neuvoa, miten niitä noudatetaan.
Kai yrittämisestä sentään jotakin iloa on. Kyllä on.
Yrittäjällä on paljon ystäviä ja valkohampaillaan hymyileviä neuvojia, kun menee hyvin. Ja naapurit ovat kateellisia, jos pihaan tulee uusi auto. Hän on voinut hankkia sen leasingillä, mutta sitä eivät muut tiedä. Auton maksut pitää hoitaa joka kuukausi, vaikka jääkaappi olisi tyhjä.
Onhan hänellä sentään kansainvälisesti tunnettu pohjoismainen sosiaaliturva, jos jokin menee pieleen. Ei ole.
Kun asiakkaat eivät osta johonkin aikaan vuodesta, hän voi lomauttaa työntekijänsä, jotka saavat työttömyyskorvausta, mutta hän ei voi lomauttaa itseään.
Hän maksaa työntekijöidensä eläke-, sairaus-, tapaturma- ja työttömyysvakuutusmaksut, mutta kukaan ei maksa hänen vakuutuksiaan. Hän joutuu maksamaan nekin. Moni yrittäjä säästää vakuutusmaksuista, kun yrityksellä ei vielä ole tuloja riittävästi.
Jos yrittäjä sairastuu, hän ei voi pitää sairaslomaa, koska kukaan muu ei osaa hoitaa hänen työtään. Kun henkilökunta lähtee kesälomalle, hän ei voi lähteä, koska yrittäjillä ei ole lomittajia niin kuin maataloudessa.
Jos yrityksellä on taloudellisia vaikeuksia, siinä vaiheessa valkohampaiset neuvojat eivät enää hymyile vaan irvistelevät. Pankki vetää hihnat kiinni. Tavarantoimittajat myyvät vain käteisellä. Teleyhtiö sulkee puhelimen ja sähköyhtiö katkaisee sähköt. Siinä vaiheessa konkurssi toteutuu vääjäämättä.
Konkurssipesä asettuu yrittäjän tilalle johtamaan yritystä. Tavoitteena on myydä kaikki ja jakaa rahat velkojien kesken. Yrittäjälle ei jää mitään. Sen sijaan häneltä saatetaan vaatia takaisin niitä rahoja, jotka hän on jossakin vaiheessa saanut yritykseltä korvaukseksi omasta työstään.
Ystävät kaikkoavat eivätkä naapurit enää kadehdi. No, saahan yrittäjä sentään eläkettä. Saa toki, mutta sillä ei elä, kun tuli maksettua liian pieniä eläkevakuutusmaksuja.
Tein helmikuussa kansalaisaloitteen
Pienimpien yritysten hallinnollisen taakan keventäminen. Jos haluat edistää yrittämistä Suomessa, kannata tätä aloitetta sekä pyydä asiakkaitasi, sukulaisiasi ja ystäviäsikin kannattamaan sitä.
Lassi Mäkinen