Yrittäjän terveys ei tunnu kiinnostavan ketään24.9.2021 | © Talousteema OyHierojani kertoi, että hän on ryhtynyt ajamaan polkupyörällä työpaikalleen. Hän saa siitä liikuntaa ja hyvän mielen sekä voi ylläpitää terveyttään. Kysyin, hyödyntääkö hän uutta polkupyöräetua verotuksessaan. Hän vastasi, ettei voi saada sitä, koska hänen yrityksensä on toiminimi. Jälleen kerran verolakiin on synnytetty kohtuuton epäkohta, joka syrjii yrittäjiä.Vuoden 2021 alussa astui voimaan tuloverolain 64 §:ään lisätty neljäs momentti:
”Työnantajan työntekijälleen antama polkupyöräetu on verovapaata tuloa 1 200 euroon asti. Polkupyöräedun ja 3 momentissa tarkoitetun joukkoliikenteen matkalipun verovapaa enimmäismäärä on kuitenkin yhteensä 3 400 euroa.”
Tämän lainkohdan ongelma on työnantaja-sana. Toiminimeä eli yksityistä elinkeinonharjoittajaa ei pidetä yrittäjän työnantajana, koska lainsäädännössä toiminimiyritys on sama kuin yrittäjä, vaikka todellisuudessa ne ovat eri asiat. On lapsellista väittää, että yritys on henkilö, kun se ei ole yhteisö.
Kaikissa muissa yritysmuodoissa yritys on yhteisö ja yrittäjä henkilö. Yhden osakkaan osakeyhtiö on osakkaan työnantaja, vaikka hän on yhtiön ainoa työntekijä. Sama koskee yhden jäsenen osuuskuntaa. Avoimessa yhtiössä ja kommandiittiyhtiössä pitää olla vähintään kaksi yhtiömiestä, mutta jos yhtiömies tekee työtä yhtiölle, hän saa työntekijä-statuksen ja voi näin ollen nauttia polkupyöräedusta ja monista muistakin eduista.
Asiallisesti pitäisi ajatella, että yksityinen elinkeinonharjoittaja on itsensä työnantaja ja samalla myös työntekijä, koska tosiasiallisesti näin on. Tämä olisi oikeudenmukaista. Verovelvollisia tulee kohdella yhdenvertaisesti verotuksessa, mutta monesti yrittäjien kohdalla näin ei tapahdu.
Eri yritysmuotojen erilainen verokohtelu on muutenkin yleistä. Esimerkiksi kaikilla eri yritysmuodoilla on erilainen tuloverotus ja niiden omistajilla erilainen voitonjaon verotus, vaikka niin ei tarvitsisi olla.
Jos yksityisotot tulkittaisiin verotuksessa osinkojen kaltaiseksi voitonjaoksi, yrityksellä olisi erillisverotus ja nettovarallisuus kertyisi samoin kuin osakeyhtiöillä, tällöin eri yritysmuodoilla olisi samanlainen verotus. Tämä keventäisi sekä Verohallinnon että tilitoimistojen byrokratiaa.
Toiminimiyrittäjien viiden prosentin yrittäjävähennys ei riitä korvaamaan niitä haittoja, joita heille aiheutuu erilaisesta verotuksesta. Toiminimi onkin näin ollen edullinen yritysmuoto vain hyvin alhaisella tulotasolla ja siinä tapauksessa, että yrittäjä ei halua käyttää työntekijöille tarkoitettuja etuja.
Kaikki sellaiset lainkohdat, joissa puhutaan työnantajasta ja työntekijästä, ovat poissuljettuja toiminimiltä. Matkakustannusten korvauksissa tämä ongelma yritettiin ratkaista elinkeinoverolain pykälillä, mutta uudistus jäi torsoksi.
Toiminimiyrittäjä ei saa tehdä kaikkia niitä matkavähennyksiä, joita vastaavia matkakustannusten korvauksia muiden yritysten työtä tekevät omistajat saavat. Lisäksi vähennysmenettely on kohtuuttoman monimutkainen, kun asia voitaisiin hoitaa normaalina matkalaskumenettelynä.
Verouudistusten hyvät tarkoitukset vesittyvät, kun erilaisia yrittäjiä ei kohdella samalla tavalla. Polkupyöräedun tarkoituksena on hidastaa ilmaston lämpenemistä ja edistää työntekijöiden terveyttä. Tätä ei suoda toiminimiyrittäjille.
Toiminimiyrittäjien terveydentila ei kiinnosta poliitikkoja, koska he ovat liian pieni äänestäjäkunta palkansaajiin verrattuna ja heidän yrityksensä poliitikkojen mielestä mitättömän pieniä. Vain pörssiyhtiöt ovat kiinnostavia, sillä niillä on paljon sijoittajaosakkaita.
Henkilöverouudistukset menevät aina palkansaajien etu kärkenä sekä yritysverouudistukset suurten osakeyhtiöiden etu ensimmäisenä. Poliittisista intohimoista johtuen osuuskuntia kuitenkin kohdellaan silkkihansikkain ja pidetään erillisinä, vaikka ne voitaisiin aivan hyvin pienin lakimuutoksin muuttaa osakeyhtiöiksi.
Lassi Mäkinen 
