VATT:n veroselvitys unohti tärkeimmän investointikannustimen26.8.2016 | © Talousteema OyValtion taloudellinen tutkimuskeskus (VATT) julkaisi 22.8.2016 selvityksen ”Yritysverotuksen vaikutus rahoitus- ja investointikannusteisiin”, jossa tarkasteltiin Suomen nykyiselle yritysverotukselle tarjolla olevia vaihtoehtoja.Tarkastelussa olivat mukana Viron ja Ruotsin mallit sekä kaksi teoreettista vaihtoehtoa: Allowance for Corporate Equity (ACE) ja Comprehensive Business Income Tax (CBIT). Tavoitteena oli etsiä ratkaisu, miten verotuksen keinoin voitaisiin kannustaa yritykset investoimaan.
Verojärjestelmää koskevaa keskustelua jäykistää kaksi mantraa: verotuksen neutraalisuus ja veropohjan kattavuus. VATT:n selvitys on näiden vanki.
Verotuksen neutraalisuus häviää, kun verojärjestelmän valinnalle asetetaan tavoitteita, kuten VATT:n selvityksen tavoite kannustaa yritykset investoimaan. Koska neutraalisuutta ei milloinkaan voida saavuttaa, siihen ei kannata edes pyrkiä.
Poliittisten päättäjien tehtävänä on asettaa verojärjestelmän tavoitteet ja luoda näiden tavoitteiden mukainen verojärjestelmä. Veropohjan kattavuus ei saa olla rajoitteena. Järjestelmän tulee tehokkaasti ohjata päätöksentekijöitä asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen.
Investointipäätökset ovat enemmän psykologiaa kuin matematiikkaa
Veropohjan kattavuus liittyy pyrkimykseen pitää verokannat alhaisina. Tämä oli esillä, kun yhteisöverokanta alennettiin 20 prosenttiin. Alhaisella verokannalla halutaan houkutella ulkomaisia yrityksiä Suomeen ajatellen, että yritysjohtajat tuijottavat vain yhteen prosenttilukuun. Näin tyhmiä he eivät ole.
Yritysjohtajat eivät tee investointipäätöksiään VATT:n selvityksessä esiteltyjen monimutkaisten matemaattisten mallien ja teoreettisten tunnuslukujen mukaisesti.
Investointipäätökset ovat enemmän psykologiaa kuin matematiikkaa. Kaikki suuret päätökset tehdään tunteella mutta ne perustellaan laskelmilla jälkikäteen.
Myös poliitikot päättävät verojärjestelmästä tunneperustein. VATT:n selvitys on tämän vuoksi tarpeeton eikä se anna oikeaa kuvaa yrityksen päätöksenteon todellisuudesta.
Selvityksen tekijät eivät edes hallitse verotuksen ja kirjanpidon terminologiaa saati, että ymmärtäisivät, miten verotus vaikuttaa yritysten toimintaan.
VATT:n tutkijoilla ei ole käsitystä tulon, tuoton ja hyödyn eikä menon, kulun ja kustannuksen käsite-eroista. He eivät tunne poistoerojen kirjauskäytäntöä, vaikka siitä kirjoittivat. Heidän mielestään poistojen tulee vastata investointihyödykkeen kulumista. Nykyisen kirjanpito- ja verotuskäytännön mukaan poistojen tulee vastata investoinnin tulontuottamiskyvyn vähenemistä.
Selvityksessä esitetyt matemaattiset mallit ovat monimutkaisia risuaitoja mutta silti aivan liian yksinkertaisia.
Keskeisin investointikiihdytin unohtui VATT:n selvityksestä
VATT ei ota riittävästi huomioon keskeisintä verotuksen investointipäätöksiin vaikuttavaa seikkaa: hankintamenon maksun ja verovähennyksen aikaeroa.
Nykyisessä yritysverotuksessa investoinnin hankintameno vähennetään poistoin usean vuoden kuluessa, vaikka meno maksetaan yleensä investointia toteutettaessa.
Poistojen hitaus on haitta, joka osaltaan on johtanut siihen, että Suomessa investointien määrät ovat taantuneet viime vuosina. Nopeammasta poistotahdista investointipäätökset olisivat saaneet kannustinruiskeen. Investointien vähäinen määrä on hidastanut maamme talouden kasvua sekä tämä edelleen työllisyystilanteen paranemista.
Viron yritysverotuksessa ei poistoja tehdä lainkaan, koska siellä yritysten verotus perustuu voitonjaon verottamiseen. Viron malli kannustaa jättämään voittovarat yritykseen mutta ei kannusta investoimaan niitä tuottaviin ja työllistäviin kohteisiin.
Ruotsissa investointeja on pyritty kiihdyttämään investointivarauksella, jollaisen käyttöönottoa Suomenkin hallitus suunnittelee. Investointivaraus siirtää investointeja vuosien päähän tulevaisuuteen, joten se ei ole oikea ratkaisu Suomen tämän hetken talousongelmiin.
ACE-mallissa yritys voi vähentää verotuksessaan oman pääoman laskennallisen kustannuksen. CBIT-mallissa yritys ei voi tehdä verovähennystä korkomenoista. Näillä teoreettisilla malleilla pyritään oman pääoman ja velan neutraaliin kohteluun yritysverotuksessa. Niillä voisi jossakin määrin olla vaikutusta yrityksen päätöksentekoon mutta ei merkittävästi investointipäätöksiin.
Oman pääoman laskennallisen kustannuksen vähentäminen vaikuttaa vain hyvin vähän osingonmaksuun mutta se ei ole tehokas keino.
Voittovarojen pitäminen yrityksessä auttaa investoinnin rahoituksessa. Osinkojen patoamisessa paras keino on osinkoverotus. Nykyjärjestelmä houkuttelee keräämään nettovarallisuutta yritykseen mutta ei käyttämään sitä riskipitoisiin investointeihin. Varoja kerätään vain edullisen osinkoverotuksen vuoksi.
Uuden osakepääoman lisääminen on ongelmallista, koska se saattaa muuttaa valtasuhteita. Siksi oman pääoman laskennallisten kustannusten vähentämisellä ei ole tässäkään merkitystä.
Yritys joutuu isoa investointia tehdessään usein ottamaan kaiken saatavissa olevan velan. Jos korkovähennykset karsitaan, vuokraaminen lisääntyy ja sekin on velan ottamista. Vuokraaminen on helpompaa kuin lainan ottaminen, sillä yleensä lainalle vaaditaan vakuudet.
Verotuksen maksuperusteisuus kannustaa yritykset investoimaan
Yritysverotuksessa tärkeintä on se, että verot maksetaan silloin, kun maksamiseen tarvittavat rahat on saatu asiakkailta.
Nykyien verojärjestelmä pakottaa kasvuyrityksen maksamaan veroja ennenaikaisesti, jolloin verotus syrjii kasvuyrityksiä ja suosii kasvua karttavia yrityksiä. Verojen maksaminen liian aikaisin lisää investoinnin riskiä ja heikentää sen rahoitusmahdollisuuksia.
Koska investoiva yritys joutuu ottamaan lainaa tappiin asti hankintamenon rahoittamiseen, sen on lisäksi otettava lainaa toteutusvaiheen jälkeisten verojen maksuun. Se ei saa näitä veroja takaisin, jos investointi ei alussa tuotakaan niin hyvin kuin etukäteen arvioitiin ja syntyy tappiota.
Paras verotuksen investointikannustin on maksuperusteinen verotus. Siinä investointimenojen verovähennykset tehdään silloin, kun menot maksetaan. Tämä aiheuttaa veronsaajien verotuloihin ajallisen siirtymän mutta se ei vähennä yhteisöverotulojen määrää pitkällä aikavälillä.
Kun investointeja tehdään, ne synnyttävät toimeliaisuutta talouteen, jolloin veronsaajille kertyy heti tuloja ansiotuloverotuksesta ja arvonlisäverotuksesta. Nämä kattavat reilusti yhteisöveron ajallisen vajeen.
Maksuperusteen kannustinvaikutus lisääntyy, jos yhteisöverokantaa korotetaan ja osinkoverotuksen huojennuksista luovutaan. Nämä lisäävät veronsaajien verotuloja.
Maksuperusteinen yritysverotus houkuttelee yritykset investoimaan heti eikä vasta vuosien päästä, kuten investointivarauksen käyttöönotossa tapahtuu. Maksuperusteinen verotus on helppo toteuttaa. Se torjuu tehokkaasti harmaata taloutta ja turhia konkursseja sekä vähentää verotuksen byrokratiaa.
Lassi Mäkinen 
