Valhe, emävalhe, tilasto, tilinpäätös
18.11.2022 | © Talousteema Oy

Tilinpäätös voi antaa väärän kuvan yrityksen toiminnan tuloksesta ja taloudellisesta asemasta, vaikka sen luvut ovat oikein lasketut. Se voi kertoa yrityksen tuottaneen voittoa, vaikka se on tosiasiassa tuottanut tappiota, tai se voi kertoa yrityksen tuottaneen tappiota, vaikka toiminta on ollut voitollista.

Kirjanpitolaki edellyttää, että tilinpäätöksen tulee antaa oikea ja riittävä kuva toiminnan tuloksesta ja taloudellisesta asemasta olennaisuusperiaatteen mukaisesti ottaen huomioon kirjanpitovelvollisen harjoittaman toiminnan laatu ja laajuus.

Tilinpäätös antaa kirjanpitolaista huolimatta lähes aina väärän tai puutteellisen kuvan yrityksen toiminnasta ja taloudesta. Miten tämä on mahdollista?

Kirjanpitolaki perustuu tuloslaskentateoriaan mutta lainsäätäjä on peukaloinut kirjanpitomenettelyitä niin, että teoria ei enää ole laista tunnistettavissa.

Eikä teoreettisesti oikein laadittua tuloslaskelmaa voi olla olemassakaan, koska on mahdotonta kohdistaa menot tarkasti tuloihin, jos edes tulot on jaksotettu tilikaudelle oikein.

Mikäli tuloslaskelma on virheellinen, myös tase on silloin aina virheellinen, koska ne ovat yhdessä yksi kokonaisuus: tilinpäätös.

Tuloslaskentateoriaa ei pystytä käytännössä noudattamaan eikä kirjanpitolaki sitä edes salli. Veronsaajien intressit ohittavat yrityksen omistajien ja johdon tiedonsaannin tarpeet. Suomen kirjanpitolaissa nämä verotuksen vääristelyt on hyväksytty kritiikittä.

Esimerkiksi EU:n tilinpäätösdirektiivi edellyttää suunnitelman mukaisten poistojen käyttöä, mutta silti Suomen kirjanpitolaki joustaa verotuksen vuoksi: ”Kirjanpitovelvollinen saa kirjata suunnitelman ylittäviä poistoja, jos siihen on verotusperusteinen syy.”

No, toisaalta suunnitelmapoistoissakaan ei ole mitään järkeä, joten on aivan yhdentekevää, lasketaanko voitto tai tappio suunnitelma- vai verotuspoistoin.

Jos yrityksen johto saa edes kohtuullisen oikeat tiedot yrityksen toiminnan tuloksesta ja taloudellisesta asemasta, näistä tiedoista ei silti ole merkittävää hyötyä, kun johto tekee päätöksiä yrityksen kasvusta tai pyrkii torjumaan yrityksen ajautumisen maksuvaikeuksiin, mistä seurauksena voi olla konkurssi.

Lain mukaan konkurssiin voidaan asettaa velallinen, joka on pysyvästi maksukyvytön.

Yrityksen johdon pitää kaikin keinoin välttää konkurssiin joutumista. Voiton tuottaminen ei kuitenkaan estä konkurssiin ajautumista eikä tappiosta välttämättä ole seurauksena konkurssi.

Jatkuvasti voittoa tuottanut yritys voi joutua konkurssiin, jos se ei kykene maksamaan velkojaan eräpäivinä tai edes velkojien sietämän viiveajan kuluessa. Sillä saattaa olla omaisuutta, jonka arvo ylittää erääntyvien velkojen määrän, mutta omaisuus ei ole rahaa, jolla velat voisi maksaa. Sillä voi olla jopa hyvät mahdollisuudet saada lainaa, mutta lainoituksen järjestämiseen saatetaan ryhtyä liian myöhään.

Toisaalta monta vuotta jatkuvasti tappiota tuottanut ja jopa koko oman pääomansa menettänyt yritys voi välttää konkurssin, jos se pystyy hoitamaan maksunsa velkojia tyydyttävällä tavalla.

Konkurssi riippuu rahan riittävyydestä eikä voittovarojen määrästä. Voitto ei ole rahaa yrityksen tilillä eikä etenkään oma pääoma.

Oma pääoma muodostuu erilaisista omistajien sijoituksista ja kertyneistä voittovaroista. Kunkin tilikauden voitto lisää omaa pääomaa ja tappio vähentää sitä.

Voitto tai tappio on tilikauden tuottojen ja kulujen erotus. Tuotot ovat tilikaudelle jaksotettuja tuloja ja kulut näihin tuloihin kohdistettuja menoja.

Tuloslaskelma laaditaan suoriteperustetta noudattaen eli tulo kirjataan sille päivälle, jolloin tavara tai palvelu luovutetaan asiakkaalle, sekä meno sille päivälle, jolloin ostettu tavara tai palvelu vastaanotetaan.

Tuloslaskelmaan kirjatusta tuotosta ei ehkä milloinkaan saada maksua asiakkaalta tai siitä saadaan vain osa. Tulojen kirjaaminen suoriteperusteisesti ei näin ollen noudata kirjanpitolain edellyttämää varovaisuuden periaatetta, vaan suoriteperustetta noudatettaessa tuloja kirjataan yltiöoptimistisesti etukäteen.

Menojen kohdistaminen tilikaudelle jaksotettuihin tuloihin eli tuottoihin on epämääräistä ja joskus jopa aivan mahdotonta. Kaikkein vaikeinta on laskea pysyvän omaisuuden poistot. Niitä ei oikeastaan voida laskea vaan ne ollaan laskevinaan erilaisia verosäännöksiä ja peukalosääntöjä noudattaen mutta tosiasiallisesti ne perustuvat joko karkeisiin arvioihin tai lainsäädännön asettamiin rajoihin.

Poistojen lisäksi tuloslaskelman kulukirjaukset ovat monelta osin muutenkin harhaanjohtavia voitonlaskennan kannalta.

Osakeyhtiössään työtä tekevä yrittäjä saattaa verotussyistä nostaa korvauksen työstään osinkona, jolloin tuloslaskelman palkkasummasta puuttuu hänen osuutensa ja tällöin tulos on harhaanjohtavan positiivinen.

Yksityisen elinkeinonharjoittajan yritys (toiminimi) ei voi maksaa palkkaa yrittäjälle. Koska yritys on tässä tapauksessa sama kuin henkilö, hän ei voi maksaa palkkaa itselleen. Toiminimen tuloslaskelmasta puuttuu aina yrittäjän työpanoksen mukainen kuluerä.

Aloittavan yrityksen yrittäjä saattaa ottaa mahdollisimman pienen yrittäjäeläkevakuutuksen, että yritys ei joutuisi maksuvaikeuksiin liian suurten eläkevakuutusmaksujen vuoksi. Tämäkin parantaa yrityksen tulosta harhaanjohtavasti.

Tuloslaskennassa aine-, tarvike- ja tavaraostoja ei käytetä sellaisinaan tulosta vähentävinä kuluina, vaan niistä lasketaan myytyjä tuotteita vastaava materiaalikäyttö. Tilikauden ostojen summa korjataan varaston arvon muutoksella. Jokaisen tilikauden lopussa joko inventoidaan koko varasto tai varastokirjanpidosta tulostetaan varaston arvo.

Varaston arvon määrittämisessä suurin hankaluus liittyy varastonimikkeiden arvostamiseen. Siinä pitäisi käyttää alkuperäistä hankintamenoa tai tätä alempaa arvioitua luovutushintaa. Alkuperäisen hankintamenon selvittäminen tarkasti on usein mahdotonta, koska varastossa voi olla samaa nimikettä useista eri saapumiseristä. Käytännössä varaston arvot määrätään viimeisen ostolaskun mukaan, mikä vääristää tuloslaskelman voittoa.

Varaston arvojen määrittämisvaikeuden lisäksi myös varastomäärät voivat olla epätarkkoja. Jos koko varasto inventoidaan tilikauden vaihteessa, tämän pitäisi tapahtua yöllä viimeisen työpäivän jälkeen ja ennen uuden tilikauden ensimmäisen työpäivän alkua. Näin tapahtuu vain harvoin, joten virheitä syntyy inventointityön kuluessa tapahtuneista osto- ja myyntitoimituksista.

Monista menoeristä lasketaan jaksotuksia, joista syntyy kirjauksia taseen siirtyviin eriin. Näiden erien laskenta on osittain niin vaikeaa, että sen sijaan tyydytään karkeisiin arvioihin. Esimerkiksi tilikauden vaihteeseen mennessä ansaitut lomapalkat ja niiden sosiaalikulut ovat riippuvaiset seuraavan tilikauden loma-aikana maksettavien palkkojen ja sosiaalikulujen suuruudesta, joita ei vielä tiedetä.

Kaikkien näiden kannattavuutta ja vakavaraisuutta vääristävien tilinpäätöksen epäkohtien vuoksi on järkevää etsiä yksinkertaisia tapoja tilinpäätöksen laatimiseksi.

Yksinkertaisinta olisi laatia tilinpäätös maksuperusteisesti sekä vähentää vaihto- ja käyttöomaisuuden hankinnat niiden maksuhetkellä, mutta tätä kirjanpitolaki ei salli, vaikka tällainen tilinpäätös olisi ehdottoman tarkka ja luotettava. Siinä ei tarvitse käyttää arvioita eikä peukalosääntöjä.

Maksuperuste on sallittu lähinnä vain juoksevassa kirjanpidossa. Tilinpäätöstä laadittaessa maksuperusteiset kirjaukset on pääsääntöisesti oikaistava suoriteperusteisiksi, ja juuri tämä tekee tilinpäätöksestä epäluotettavan.

Kun olen laatinut kirjanpitoja yli 50 vuoden ajan, on lohdutonta huomata, että tämä työ tuottaa epäluotettavaa tietoa. Siksi jo lähes 20 vuotta sitten löysin luotettavan kirjanpitotavan. Hylkäsin tuloslaskennan ja sen jälkeen olen laatinut kirjanpidot kassavirtalaskentaa noudattaen.

Kassavirtakirjanpito kertoo rahan riittävyydestä. Vahva kassavirta on yrityksen terveen kasvun edellytys ja auttaa välttämään konkurssin.

Lassi Mäkinen