Mihin tasetta oikeastaan tarvitaan?10.2.2023 | © Talousteema OyTaseesta ei ole yritykselle ja sen sidosryhmille asiallista hyötyä. Se sisältää tarkkoja tietoja lähinnä vain pankkitilien ja lainojen saldoista sekä myyntisaamisista ja ostoveloista. Kaikki muut omaisuus- ja pääomaerien arvot ovat yleensä virheellisiä ja suorastaan harhaanjohtavia. Tase on monilta osin vain tuloslaskelman välivarasto.Tase on kirjanpidon perinteisin laskelma. Sen rakenne on kuin historiallinen linnoitus. Nimi kuvaa sen keskeisintä ominaisuutta: sen kaksi puolta ovat yhtä suuret eli laskelma on tasapainossa kuin vaaka.
Omaisuuserät ovat taseen debet-puolella, jonka suomenkielinen omituinen nimi on vastaavaa, sekä pääomaerät kredit-puolella, jonka nimi on vastattavaa.
Taseen omaisuus- ja pääomapuolten tasapaino on kahdenkertaisen kirjanpidon mittari. Koko kirjanpito täsmää, jos taseen puoliskojen summat ovat samansuuruiset.
Täsmäyttämistä varten kirjanpito laaditaan kahteen kertaan. Jokainen kirjaus merkitään tilien debet-puolelle sekä vastatilien kredit-puolelle. Kaikkiaan yhdestä tapahtumasta joudutaan tekemään neljä kirjausta, koska ensin se kirjataan laskuperusteisesti ja sitten vielä maksuperusteisesti.
Tyylikkäästä rakenteestaan huolimatta tase on lähinnä vain tuloslaskennan välivarasto. Sen omaisuuspuolelle on säilötty esimerkiksi pitkävaikutteisten omaisuuserien hankintahintoja odottamaan poistoina tuloslaskelmissa vähennettäviksi sekä pääomapuolelle tuloslaskelmien voittoja ja tappioita, jotka eivät ole rahaa pankkitileillä.
Omaisuuspuolella ovat pysyvät ja vaihtuvat vastaavat sekä pääomapuolella oma pääoma ja vieras pääoma. Lisäksi pääomapuolelle merkitään kirjanpidon omituisuudet tilinpäätössiirtojen kertymä ja pakolliset varaukset.
Pysyviin vastaaviin sisältyvät kehittämismenot, aineettomat oikeudet, liikearvo, rakennukset, rakennelmat, koneet, kalusto ja sijoitukset. Vaihtuviin vastaaviin kuuluvat varastot, saamiset ja rahavarat. Pääosin omaisuuserien tasearvot ovat niiden todellisista arvoista poikkeavia.
Esimerkiksi rakennuksen arvo taseessa ei ole sen käypä arvo kiinteistömarkkinoilla eikä realisointiarvo, joka siitä voitaisiin saada konkurssin jälkeisessä pakkohuutokaupassa.
Varastossa olevien aineiden, tarvikkeiden ja tavaroiden arvot eivät ole taseen laatimispäivän kauppahintoja.
Taseen omaisuuspuolen eristä ainoa tarkasti oikea arvo on pankkisaamisten summa. Myyntisaamisten summakaan ei ole ehdottoman tarkka, koska tasetta laadittaessa ei voida varmuudella tietää, mistä laskuista saadaan maksusuoritukset asiakkailta ja ovatko nämä suoritukset taseeseen merkittyjen laskun summien suuruiset. Mukana voi olla kiistanalaisia laskuja.
Yhteenvetona voidaan todeta, että taseen omaisuuspuoli on arvoltaan aina virheellinen. Tästä seuraa loogisesti, että pääomapuolenkin summa on väärä, koska sen tulee olla sama kuin omaisuuspuolen summa.
Pääomapuolella lähes oikein arvoin merkittyjä eriä ovat vieraaseen pääomaan kirjatut ostovelat ja lainat.
Pääomapuolen voittovarat ovat taseen epämääräisintä höttöä. Voittovaroihin säilötään tilikausien tuloslaskelmien voitot ja tappiot.
Tuloslaskelmassa on paljon epätarkkuuksia. Suurin niistä sisältyy pysyvien vastaavien poistoihin, jotka myös pesivät taseeseen vähentämään pysyvien vastaavien summia.
Mitä tietoa tase antaa? Eipä juuri mitään.
Esimerkiksi on harhaista kuvitella, että taseen oman pääoman summa olisi yrityksen arvo. Eikä yrityksen arvoa voi laskea luotettavasti tuloslaskelmienkaan perusteella.
Todellisuudessa yrityksen arvo mitataan ostajan ja myyjän neuvotteluissa, kun yritys myydään. Mikäli kauppahinta osoittautuu jälkeenpäin toisen osapuolen mielestä virheelliseksi, siitä hän voi syyttää vain itseään.
Pankkisaamisista saamme tarkan tiedon pankkitilien tiliotteilta. Myyntisaamisia on seurattava laskujen perinnän vuoksi myyntireskontrassa sekä ostovelkoja maksatusten vuoksi ostoreskontrassa. Maksamattomista lainoista saamme tarkan tiedon pyytämällä saldotiedot lainanantajilta.
Emme tarvitse raskasta neljään kertaan kirjaamista saadaksemme tiedot niistä harvoista omaisuus- ja pääomaeristä, joilla on käytännön merkitystä.
Kirjanpidon täsmäyttäminen voidaan toteuttaa ilman nelinkertaista työtä laatimalla maksuperusteista kirjanpitoa, koska siinä laskuja ei kirjata erikseen ja pankki hoitaa kaikkien tapahtumien vastakirjaukset ja niistä saamme tiedon pankin toimittamilta tiliotteilta.
On tullut aika haudata arvokkaasti kirjanpidon pyhäinjäännös tase. Siinä samassa joutaa kuoppaan pantavaksi myös tuloslaskelma, koska sen tilalle voidaan ottaa käyttöön kassavirtalaskelma, joka sisältää tarkkaa ja hyödyllistä tietoa.
27.1.2023
Mihin tuloslaskelmaa oikeastaan tarvitaan?
Lassi Mäkinen 
