Työ on antamista – ei ottamista11.11.2016 | © Talousteema OyNäin televisiossa haastattelun yritysostoilla konserniaan kasvattaneesta miehestä, joka oli saanut miljoonatulot, kun oli myynyt osan konserninsa emoyhtiön osakkeista. Hän kertoi menestyksensä johtuvan siitä, että hän on tehnyt paljon työtä.Jäin miettimään, mitä työ oikeastaan on. Onko konsernin kasvattaminen yritysostoilla työtä? Onko pörssisijoittaminen työtä? Mitkä ovat työn tunnusmerkit?
Nykyisin työ mielletään tekemiseksi, josta ihminen saa korvaukseksi palkkaa. Oikeastaan edes tekeminen ei nykypäivänä ole työnteon edellytys vaan riittää, että on käytettävissä tietyn ajan jonkin tekemiseen. Tämä on itsekästä ajattelua.
Aivan kuin ihmisellä olisi oikeus saada palkkaa, jos hän antaa siitä korvaukseksi käytettävissä olemisen. Asia on kääntynyt päälaelleen.
Me nykyihmiset elämme yhteisössä, jossa minä on keskipisteenä. Kaikkien muiden ajatellaan olevan olemassa meitä varten. Näin emme kuitenkaan voi selviytyä elämäntaipaleen vaikeuksista.
Pärjätäksemme meidän on elettävä yhteisössä, jossa minä on vain yksi pieni murunen suuressa massassa. Teemme työtä muiden hyödyksi emme itseämme varten. Työ on antamista – ei ottamista.
Onko siis pörssisijoittaminen työtä? Siinä on kysymys myyjän ja ostajan nollasummapelistä, jossa toinen voittaa ja toinen häviää. Kenellekään ulkopuoliselle ei tästä pelistä koidu mitään hyötyä – ei edes kaupankäynnin kohteena oleville yhtiöille.
Sama koskee konsernien kasvattamista. Jos konserni ostaa yrityksen, tässä ei tapahdu mitään kasvua. Vain konserni kasvaa mutta talouselämä ei kasva. Entäpä sitten synergiaedut?
Synergia tarkoittaa kumuloivaa yhteisvaikutusta. Sen mukaan yksi plus yksi on enemmän kuin kaksi.
Yrityskaupoissa synergiavaikutuksia usein liioitellaan. Konserneilla on vain vimma kasvaa yhä suuremmiksi ja näihin kauppoihin rahaa sijoittavilla finanssilaitoksilla on vimma saada makaavat rahat liikkumaan ja tuottamaan lisää rahaa.
Synergiahyötyä syntyy usein siten, että karsitaan päällekkäistä henkilökuntaa, jolloin tulos paranee, vaikka toiminta ei kasva. Onko tällaisten yrityskauppojen tekeminen ja jälkihoito työtä? Mielestäni ei ole.
Yrityskaupassa myyjä näyttää rikastuvan, kuten vuoden 2015 julkistetut verotiedot paljastavat. Mutta rikastuuko myyjä todellisuudessa?
Voidaan ajatella, että myyjä myi yrityksensä hinnalla, joka on sen toiminta-aikana kertynyt arvo, koska eihän ostaja omasta synergiaedustaan halua maksaa.
Jos ostaja karsii yrityskaupan jälkeen päällekkäisiä toimintoja, irtisanotut ihmiset kärsivät. Irtisanomisia voi tulla myös siksi, että ostaja yrittää väkisin ympätä oman yrityskulttuurinsa aivan toisenlaiseen yritykseen ja tämä romahduttaa ostetun yrityksen liiketoiminnan.
Konsernin asiakkaille aiheutuu haittaa siitä, että valikoima kapenee ja kilpailu vähenee.
Kasinopelien pelaaminen ei ole työtä. Siinä ei synny mitään hyötyä muille kuin pelaajille – eikä aina heillekään.
Oikeassa työssä syntyy jotakin uutta ja muille tarpeellista. Jos siitä koituu korvaukseksi rahaa, se on aidon yrityksen tuottamaa yritystuloa.
Aito yritys on sellainen, joka organisoi ihmisten työtä asiakkaiden hyväksi. Asiakkailta tulee kassavirtaa, josta voidaan maksaa palkkoja ja osinkoja työn tekijöille. Tämä yhtälö on tyystin unohtunut Suomessa, ja ellemme opi tätä uudelleen, meillä on edessä kylmä tulevaisuus.
Lassi Mäkinen 
