Maksetaanko osingot voitoista?1.12.2023 | © Talousteema OyOn itsepetosta kuvitella, että tuloslaskelman voitto kertoo tarkasti totuuden yrityksen toiminnan tuloksesta. Se ei kerro totuutta eikä tarkasti. Se on sääntöihin ja arvioihin perustuva laskentaprosessin tuotos. Se on rahassa ilmaistu mutta ei rahaa. Voitolla ei voi ostaa eikä maksaa. Nuorena ekonomina hairahduin harhakuvaan voitosta.Olen laskenut voittoa yli viisikymmentä vuotta, ja vasta viime vuosituhannen lopussa ryhdyin pohtimaan, onko tässä työssä mitään järkeä. Huomasin nopeasti, ettei ole. Olin pettänyt itseäni vuosikymmenten ajan. En kuitenkaan ole katunut elämääni 1900-luvulla.
Tämän vuosituhannen puolella olen yrittänyt oppia virheistäni. Olen yrittänyt nähdä, mikä on totta ja mikä ei ole.
Mikä on totuus voitosta? Voitto on likiarvo kannattavuudesta – eikä aina edes liki- vaan usein etäarvo. Sen pitäisi kertoa, kuinka paljon tilikauden toiminnan tuotot ovat suuremmat kuin kulut. Mihin tätä tietoa voi käyttää? Tuottojen lisäämiseen ja kulujen vähentämiseenkö?
Tuotot eivät kaikilta osin ole rahaa, vaan liikevaihto on käteismyyntien, myyntilaskuista saatujen maksujen ja maksamattomien myyntilaskujen summa vähennettynä arvonlisäverojen määrällä. Eivätkä kulutkaan ole rahaa. Ne ovat tuottoihin kohdennetut menot.
Tilikauden kulujen sanotaan olevan liikevaihdon aikaansaamisesta aiheutuneet menot. Mutta tarkasti ottaen ne eivät ole aiheutuneet liikevaihdon aikaansaamisesta, vaan ne ovat vain säännösten, ohjeiden ja peukalosääntöjen mukaan jyvitetyt menot. Eivätkä menot ole sama asia kuin yrityksen pankkitililtä lähteneet maksut, vaan ne ovat käteisostojen sekä maksettujen ja maksamattomien ostolaskujen summa vähennettynä arvonlisäverojen määrällä.
Tuloslaskelman voitto sisältää saapuneiden ja lähteneiden rahojen lisäksi saamisia ja velkoja. Saamiset ovat aina epävarmoja, joten voittokin on epävarma tieto. Myös velat ovat epävarmoja, jos yrityksen rahat ovat loppumaisillaan eikä se ehkä voi maksaa kaikkia velkojaan.
Voitto riippuu menojen kohdentamisesta liikevaihtoon. Osa menoista on lyhytvaikutteisia. Niiden kohdistaminen on suhteellisen helppoa, vaikka ei niitä ihan tarkasti pystytä laskemaan. Mutta pitkävaikutteisten menojen kohdistamiseen ei ole läheskään oikeaa jyvitysperustetta.
Poistoina vähennettävät pitkävaikutteiset menot ovat lainsäädännössä määrättyjä ja mielivaltaisesti päätettyjä kohdistuksia.
Miksi voittoa lasketaan? Se perustuu teoriaan tuloslaskennasta. Teoria on upea ja täydellinen, mutta se ei toimi käytännössä. Voittoa ei voi mitata oikein, joten laskennan lopputuloksena syntyy väärä kuva toiminnan tuloksesta. Yritys, jonka tuloslaskelma osoittaa voittoa, onkin tosiasiassa saattanut tuottaa tappiota.
Kirjanpitolaki edellyttää, että tilinpäätöksen tulee antaa oikea ja riittävä kuva toiminnan tuloksesta ja taloudellisesta asemasta olennaisuusperiaatteen mukaisesti ottaen huomioon kirjanpitovelvollisen harjoittaman toiminnan laatu ja laajuus. Käytännössä se antaa lähes aina väärän tai puutteellisen kuvan toiminnan tuloksesta ja taloudellisesta asemasta. Kuva ei juuri milloinkaan ole oikea, vaikka olennaisuusperiaate sekä toiminnan laatu ja laajuus otetaan huomioon.
Oikean kuvan tuottamiseksi on julkaistu tuhansia sivuja säännöksiä ja ohjeita. Kirjanpitäjät tekevät valtavan työn toteuttaakseen kirjanpitolain vaatimuksen, mutta säännöksistä, ohjeista ja suuresta työmäärästä huolimatta kuva jää aina epämääräiseksi ja harhaanjohtavaksi.
Voitto on siis vain illuusio. Se on kuvitelma, miten yrityksen uskotaan menestyneen taloudellisesti. Sitä ei voi käyttää juuri muuhun kuin johdon ja omistajien hyvän tai pahan mielen aiheuttamiseen riippuen luvun etumerkistä.
Sillä ei voi maksaa osinkoja omistajille, vaikka usein näin väitetään. Sillä ei voi maksaa investointimenoja, vaikka voiton tuottamista pidetään kasvun edellytyksenä. Sillä ei voi maksaa palkkoja, vuokria, hankintoja, veroja eikä jäsenmaksuja. Kun lainoja maksetaan takaisin korkoineen, tässäkään voitto ei kelpaa maksuvälineeksi.
On petollista väittää, että yritys on tuottanut voittoa, koska aivan varmaa tietoa tästä ei ole. En syytä petollisuudesta muita kuin itseäni.
Tein yli kolmekymmentä vuotta työtä, jota en enää nykyisen tietämykseni valossa arvosta. Silloin en ajatellut asiaa riittävän syvällisesti, koska nuorena elämä oli kiireistä ja paineista. Oli ruokittava lapset ja maksettava asuntolaina. Nyt näen asian kirkkaammin.
Lasken edelleen voittoa, koska laki vaatii niin tekemään, mutta voitolla ei ole minulle mitään merkitystä. En silti vaadi, että muiden pitäisi ajatella samalla tavalla.
Sadussa lapsi kertoi, että keisarilla ei ole vaatteita, kun tämä kulki alasti kaupungilla ja kuvitteli esiintyvänsä uusissa vaatteissaan.
Ehkäpä lapsen pitäisi kertoa, että yritys ei tuottanut voittoa, vaikka tuloslaskelman viimeisellä rivillä on positiivinen luku, mutta pankkitilillä on enää vain muutama kymppi ja kassalippaassa ryppyinen vippikuitti sekä pari klemmaria.
Lassi Mäkinen 
