Raimo Sailaksen sokea piste
23.8.2024 | © Talousteema Oy

Valtiovarainministeriön valtiosihteeri Raimo Sailas ei ratkaissut 1990-luvun lamaa säästölistallaan, vaan hän kurjisti Suomen talouden. Hän ei ymmärtänyt yrittäjyydestä juuri mitään eikä näin ollen tajunnut, miten suuri merkitys pienimillä yrityksillä on talouden kannalta.

Kun olin Talousteema-verkkolehden päätoimittaja vuosituhannen alussa, istuin valtiovarainministeriön taloustoimittajille järjestämän tiedotustilaisuuden jälkeen illallispöydässä Raimo Sailaksen vieressä. Pöydässä olevat toimittajat ja virkamiehet keskustelivat Suomen talouden ajankohtaisista aiheista.

Kysyin Sailakselta, mitä mieltä hän on yrittäjyydestä. Vastauksesta saatoin havaita, ettei hän ymmärtänyt asiasta mitään eikä pitänyt pienimpiä yrityksiä merkittävänä asiana Suomen kansantaloudessa. Olin tyrmistynyt, koska itse olin ollut yrittäjänä jo vuosikymmeniä. Yrittäjyys oli Sailaksen sokea piste, mikä saattoi olla kohtalokasta Suomelle.

Sailas tuli tunnetuksi 13.9.1992 julkaisemastaan leikkauslistasta: ”Julkisen talouden tasapainon parantaminen”. Valtion velan määrä oli laman myötä kolminkertaistunut vuosina 1990–1992. Suomi oli kassakriisin partaalla. Kun verotusta ei haluttu kiristää liiaksi, ainoa keino oli menojen karsiminen. Sailas laati tätä varten listan 56 säästökohteesta.

Lista toteutettiin, vaikka suomalaiset kapinoivat säästöjä vastaan. Suomen talous kitkutteli vuosikausia, mutta lopulta tilanne rauhoittui. Tämä ei kuitenkaan johtunut leikkauslistasta vaan yritysten toiminnan elpymisestä. Talouteen jäi ikäviä palopesäkkeitä, joista vieläkään kaikki eivät ole sammuneet.

Suomessa on edelleen satojen tuhansien työttömien joukko ja kymmenien tuhansien yrittäjien vaje sekä ihmisten mielissä pinttynyt pelko ryhtyä yrittäjäksi. Tästä tilanteesta on vaikea ponnistaa uusien ongelmien ilmetessä.

Jälleen Suomen talous on vaikeuksissa. Valtion velkamäärä on kasvanut valtavasti viime vuosina. Pääministeri Petteri Orpon hallitus on ehdottanut menoleikkauksia ja veronkiristyksiä velkakierteen katkaisemiseksi. Myös ekonomistit pitävät menojen leikkaamisia ja verojen korotuksia ainoana ratkaisuna.

Suomen taloutta johdetaan kuin sokea ajaisi autoa humalassa. Poliitikot, virkamiehet ja tutkijat etsivät vanhojen harhakäsitysten mukaisia ratkaisuja. He eivät näe talouden riippuvuuksia eivätkä havaitse maailman muuttumista.

Kun nykyisen hallituksen toimet eivät ole purreet, hyötyjen on väitetty näkyvän vasta viiveellä. Silloin näkyvät ainakin haitat, jotka jäävät vuosikymmeniksi kytemään.

On totta, että valtio tarvitsee lisää verotuloja vähentääkseen velkataakkaansa. Veromäärä on kuitenkin riippuvainen muistakin seikoista kuin veroprosenteista, ja eri verolajeilla on erilaisia vaikutuksia.

Tärkein verotulojen määrään vaikuttava seikka on veron peruste. Esimerkiksi ansiotuloveroissa se on maksettujen palkkojen ja eläkkeiden määrä. Jos palkkasumma kasvaa suuremmaksi, myös verotulot kasvavat, vaikka veroprosentit pysyvät ennallaan.

Väestön ikääntyminen nähdään isona taakkana väittäen, että ikäihmisten hoivamenot kasvavat. Vaikka ihmiset elävät kauemmin kuin ennen, ikäihmisten sairastaminen ei lisäänny, koska eniten sairastavat kaikkein vanhimmat ihmiset. Tämä kaikkein vanhimpien kärki on siirtynyt ikävuosissa eteenpäin, ja sitä nuoremmat ovat entistä terveempiä.

Vain sodan jälkeen syntyneet suuret ikäluokat ovat vanhetessaan aiheuttaneet hoivamenopiikin, mutta se häviää aikanaan. Lapsina nämä ihmiset aiheuttivat kansakoulujen lisätarpeen. Menopiikki on siirtynyt vuosikymmenten kuluessa yhteiskunnan palvelusta toiseen, kun suuret ikäluokat ovat vanhentuneet.

Toinen vaikuttava seikka on eläkeläisten maksamien verotulojen määrän lisääntyminen. Kun eläkeläisiä on entistä enemmän ja he ovat aktiiviaikanaan saaneet enemmän ansiotuloja, eläkkeistä valtion saama verotulojen määrä on suurempi kuin aikaisemmin. Koska suurin osa tästä potista tulee eläkevakuutusyhtiöiltä, kysymyksessä ei ole valtion taskusta toiseen siirtäminen.

Arvonlisäverotuksen sanotaan olevan kulutuksen verottamista. Tosiasiassa se on työn ja työn veron verotusta. Veron perusteena ovat lähinnä palkat ja yrittäjätulot sekä näiden verot ja sivukulut, koska ne ovat arvonlisäverolaskelmassa eriä, joista ei voi tehdä vähennyksiä.

Arvonlisäverotus työn ja veron verottamisena on mieletöntä ja entistäkin järjettömämmäksi sen tekee veron kerääminen orjatyönä. Yritykset joutuvat lisäämään arvonlisäverot hintoihinsa, perimään ne asiakkailtaan, laskemaan yhteen kuukausittain ja maksamaan Verohallinnolle. Tämä vain seuraa päältä, kun rahaa tulee tilille sormeakaan napsauttamatta.

Vain laiminlyönneistä ja virheistä Verohallinto joutuu aktivoitumaan määrätäkseen viivästyskorkoja ja veronkorotuksia yritysten maksettaviksi.

Yrityksille aiheutuu työstä kustannuksia, mutta siitä ei makseta mitään palkkiota vaan peritään sakkoja, jos yritys toimii väärin. Tätä voidaan kutsua yrityksen piiloverotukseksi. Ja piiloverotus on vuosi vuodelta tullut yhä raskaammaksi, kun arvonlisäverojärjestelmä on monimutkaistunut.

Suunnitelmat arvonlisäverotuksen hankaloitumisesta jatkossa ovat kauhistuttavat. Vero aiotaan periä erikseen jokaisesta laskusta ja kuitista. Verohallinnolle annettava datamäärä kasvaa massiivisesti, jos (kun) tämä toteutuu.

Raimo Sailas oli kuin partiopoika nykyisiin valtiovarainministeriön virkamiehiin verrattuna. Nämä saattavat polttaa poroksi koko Suomen talouden. Ensin palavat loppuun pienimmät yritykset, jotka ovat tehokkaimpia työllistäjiä. Sitten alkavat romahtaa suuremmat yritykset yksi kerrallaan, elleivät muuta ulkomaille.

Lassi Mäkinen