Valoa ikkunoissa10.2.2017 | © Talousteema OyAlkuvuonna tilitoimistojen ikkunoissa näkyy valoa. Kirjanpitäjät tekevät pitkiä päiviä, kun he laativat palkkojen vuosi-ilmoituksia, tilinpäätöksiä ja veroilmoituksia. Lisäksi joka kuukausi on kirjattava tositteet sekä tehtävä työnantaja- ja arvonlisäveroilmoitukset.Tänä vuonna kirjanpitäjien rasitteeksi tulivat isot muutokset verotuksen menettelyihin juuri pahimpaan aikaan vuoden alussa.
Verotili muuttui OmaVeroksi, kausiveroilmoitukset veroilmoituksiksi, paperi-ilmoittamista rajoitettiin, seuraamusmaksut muuttivat ja muutoksenhaku järjestettiin uuteen uskoon. Muutoksista seurasi uuden opiskelua sekä ohjelmavirheiden sietämistä.
Muutokset tehtiin Verohallinnon ja tietojärjestelmien tekijöiden ehdoilla eikä niissä otettu huomioon kirjanpitäjien toiveita. Verohallinnolla on tilitoimistojen asiakasraateja, mutta niiden jäsenet ovat joko nukkuneet tai joutuneet hyväksymään sen, minkä Verohallinto on heille syöttänyt.
Vuoden 2016 lopussa päättyneet tilinpäätökset on ensimmäisen kerran pakko laatia vuonna 2015 annettujen uusien kirjanpitosäännösten mukaisesti. Uudet lakitekstit eivät ole yksiselitteisiä, joten kirjanpitäjät joutuvat arvailemaan niiden tarkoituksia.
Uusi pien- ja mikroyritysasetus on hyvä parannus. Tilitoimistot laativat lähes pelkästään mikroyritysten tilinpäätöksiä ja jossain määrin pienyritysten tilinpäätöksiä. Pienyrityksille tuli selvästi helpotuksia keskisuuriin ja suuriin yrityksiin verrattuna, mutta mikroyrityksille ei haluttu antaa juuri mitään lisäkevennyksiä.
Asiallisesti suurin muutos uudessa kirjanpitolaissa on olennaisuuden määrittely ja sen liittäminen oikean ja riittävän kuvan antamiseen. Tämä seikka on tärkeä, koska oikean ja riittävän kuvan antaminen liittyy rikoslaissa säädettyihin kirjanpitorikoksiin.
Olennaisuusperiaate riippuu tilinpäätöksen lukijoiden tekemistä päätöksistä. Jos jokin tieto tilinpäätöksessä voi vaikuttaa tällaisiin päätöksiin, se on olennainen. Oikea ja riittävä kuva toiminnan tuloksesta ja taloudellisesta asemasta on annettava olennaisuusperiaatteen mukaisesti. Kirjanpitorikossyyte voi tulla, jos kirjanpitäjä vaikeuttaa oikean ja riittävän kuvan saamista.
Hankalaa kirjanpitäjän kannalta tässä on se, että hän ei tiedä, ketkä tilinpäätöstä lukevat ja millaisia päätöksiä nämä tuntemattomat henkilöt tekevät tilinpäätöksen perusteella.
Kirjanpitäjän on suojauduttava kirjanpitorikosuhalta. Tämä koskee myös yrittäjää, koska hän vastaa kirjanpidon oikeellisuudesta.
Yrittäjä ei yleensä tiedä tilinpäätöksestä juuri mitään, vaikka saattaa luulla tietävänsä. Kirjanpitäjäkin on epävarma, miten tulos lasketaan. Hän toimii yleensä Verohallinnon ohjeiden mukaisesti, vaikka tämä ei ole aina oikein kirjanpitolainsäädännön kannalta. Suomessa kirjanpito perustuu tuloslaskentateoriaan, joka antaa huonon pohjan kirjanpidon käytännön työlle.
Tuloslaskentateoria sisältää vaatimuksia, joita ei kyetä tosielämässä täyttämään. Esimerkiksi kukaan ei tiedä, miten tuloslaskennan kannalta oikeat poistot lasketaan. Vaihto-omaisuuden muutoskirjauksen edellyttämät varastojen inventoinnit ja varastokirjanpidot ovat virheellisiä, jos niitä on lainkaan olemassa. Lomapalkkavelkaa täysin mahdotonta laskea oikein.
Byrokratia höystää tuloslaskentateoriaa kitkerillä mausteilla. Kun Suomi siirtyi EU:n jäseneksi, direktiivit loivat sekä teorialle että käytännölle vieraat puitteet.
Suomessa jäykkyyksiä on luotu ihan omatoimisestikin, kun kirjanpitolainsäädäntöä valmistelemaan on valittu ihmisiä, jotka eivät ole milloinkaan laatineet kirjanpitoja.
Suomen verotus vääntää tilinpäätöksen laadinnan sellaisille mutkille, että niitä ei edes EU:n tilinpäätösdirektiivi hyväksy. Lisäksi verotusta muutetaan joka vuosi ilman, että syntyy todellisa parannusta tai helpotusta.
Koko tämä sekava soppa syötetään kirjanpitäjälle, kun hän elää kiireisintä aikaa vuoden alussa. Hänen työvalaisimensa loistaa illan pimetessä eikä hän pääse viikonloppuisinkaan hiihtämään kevättalven hohtaville hangille.
Lassi Mäkinen