Kirjanpitolaki rikkoo varovaisuuden periaatetta30.3.2017 | © Talousteema OyOlen tehnyt kirjanpitoja jo vuoden 1945 kirjanpitolain aikana. Kaikki sen jälkeisetkin kirjanpitolait ovat sisältäneet säännöksen varovaisuudesta.
Varovaisuuden periaate on niin keskeinen, että kirjanpitäjiksi valikoituu varovaisia ihmisiä. Heillä on tarve tehdä työnsä huolellisesti kirjanpitolakia noudattaen. Itsekin olen ollut tällainen mutta jossakin vaiheessa huomasin, että kirjanpitolaki ei noudata omaa periaatettaan.Edelleen olen tarkka ja huolellinen, mutta tulkitsen kirjanpitolakia uudella tavalla.
Kirjanpitolaissa tilinpäätösperiaatteisiin kuuluu ”tilikauden tuloksesta riippumaton varovaisuus”. Samassa momentissa säädetään suoriteperusteesta seuraavasti: ”tilikaudelle kuuluvien tuottojen ja kulujen huomioon ottaminen riippumatta niihin perustuvien maksujen suorituspäivästä (suoriteperuste)”.
Varovaisuuden periaate ja suoriteperusteen vaatimus ovat ristiriidassa keskenään.
Suoriteperuste tarkoittaa sitä, että myynti kirjataan tuotoksi, kun tavara tai palvelu on luovutettu asiakkaalle. Tuloslaskentateorian mukaan osto kirjataan kuluksi silloin, kun sitä vastaava myynti on tapahtunut.
Suoriteperusteen vuoksi taseen käyttöomaisuudessa on hankintamenoja, jotka on maksettu mutta niistä osa on edelleen poistamatta ja verotuksessa vähentämättä. Vaihto-omaisuudessa olevat nimikkeet ovat vähentämättä sekä kirjanpidossa että verotuksessa.
Kun yritys myy jonkin tuote-erän asiakkaalleen, saattaa käydä niin, että asiakas jättää sen maksamatta. Silti tämä myynti on kirjattu yrityksen tuotoksi myyntihetkellä.
Tällaisessa tilanteessa tilinpäätös ei anna oikeaa ja riittävää kuvaa toiminnan tuloksesta ja taloudellisesta asemasta. Voitossa on tuottoerä, joka ei toteudu, ja myyntisaamisissa on omaisuuserä, jolla ei ole mitään arvoa.
Tilinpäätöksen laadinnassa ei ole noudatettu varovaisuuden periaatetta, kun tuottoihin ja omaisuuteen on kirjattu epävarmoja saamisia. Varmuus syntyy vasta sitten, kun asiakas maksaa ostoksensa.
Kirjanpitolaissa pitäisi luopua joko varovaisuuden periaatteesta tai suoriteperusteesta. Nämä eivät sovi yhteen.
Varovaisuudesta luopuminen aiheuttaisi kolauksen kirjanpitojen luotettavuudelle. Suoriteperusteen sijaan voitaisiin hyväksyä maksuperuste tilinpäätöksen laadintaperiaatteeksi. Sen käyttäminen on varovaisuuden periaatteen mukaista.
Itse olen siirtynyt maksuperusteiseen kirjanpitoon. Tulkitsen kirjanpitolain vähäisen kirjauksen sekä elinkeinoverolain vähäisen tulo- ja menoerän säännöksiä joustavasti. Onneksi vähäinen on ilmaistu lakitesteissä väljästi. Maksuperusteen käyttö on sallittua nykyisin myös arvonlisäverotuksessa.
Yritys ei saa mitään verohyötyä maksuperusteesta. Taloudellinen hyöty tulee kirjanpitotyön helppoudesta. Kaikki tapahtumat ovat pankkitilin tiliotteella. Tämä tarkoittaa myös sitä, että kirjanpidon täsmäyttäminen ja tarkastaminen on vaivatonta.
Veronsaajatkaan eivät menetä mitään, vaikka yritys tekee sekä tulo- että arvonlisäveroilmoituksensa maksuperusteisesti. Hyöty tulee harmaan talouden vähenemisenä. Kun jokainen tapahtuma näkyy kahden pankin tietokannassa, kirjanpitoa on vaikea vääristellä.
Lassi Mäkinen 
