Piiloverotus raskaampaa kuin avoin verotus30.8.2019 | © Talousteema OySuomessa yritysten hallinnollinen taakka on näkymätön mutta raskas. Hallitukset lisäävät sitä vaivihkaa yhteiskunnan hyvinvointia tavoitellessaan mutta aiheuttavat yrityksille vaikeuksia, jotka voivat johtaa kansalaisten pahoinvointiin.Arvonlisäverotus on määritelmällisesti kulutuksen verottamista. Yrityksillä ei pitäisi olla mitään tekemistä sen kanssa, koska veron maksajia ovat kuluttajat. Heidän pitäisi tilittää vero valtiolle jokaisesta ostoksestaan. Näin se ei kuitenkaan tapahdu.
Yritys kerää myynneistään arvonlisäverot ja vähentää niihin liittyvien ostojen arvonlisäverot sekä maksaa valtiolle näiden erotuksen. Kaikki menot eivät ole vähennyskelpoisia. Maksettavan veron perusteeksi jäävät työntekijöiden palkat sekä niiden verot ja sosiaalivakuutukset, rahoituskulut, vakuutusmaksut ja voitto. Tällöin arvonlisäverotuksen perustana oleva arvonlisä muodostuu pääasiassa työhön liittyvistä menoista.
Tosiasiassa arvonlisäverotus on työn verottamista – siis samaa kuin palkkaverotus. Senkään kanssa yrityksillä ei pitäisi olla mitään tekemistä. Työnantaja joutuu kuitenkin keräämään työntekijöiden palkoista ennakonpidätykset, maksamaan työeläkevakuutusmaksut ja muut sosiaalivakuutusmaksut sekä kaiken päälle itse maksamaan lisäbonuksena vielä heidän sairausvakuutusmaksunsa.
Arvonlisäverojen, palkkaverojen ja sosiaalivakuutusmaksujen kerääminen valtion puolesta tulee yrityksille kalliiksi. Lisäksi yritykset joutuvat laatimaan kirjanpitoja oman tuloverotuksensa perusteeksi. Kirjanpito olisi paljon kevyempää, jos sitä ei tehtäisi verotusta varten.
Valtion puolesta ilmaiseksi tehtävä työ on piiloverotusta, joka on rahamäärältään suurempaa kuin yrityksen oma tuloverotus.
Kun valtio haluaa vähentää omia menojaan, se siirtää töitään yrityksille orjatyönä tehtäväksi. Tämä on helppoa, koska valtio voi yksipuolisesti päättää asiasta. Kansanedustajat voisivat panna hanttiin tällaisia hankkeita, mutta he eivät sitä tee, sillä lisäkustannukset sälytetään yrityksille eikä heidän äänestäjilleen.
Arvonlisäverotus on monimutkaista. Arvonlisäverolaissa on satoja pykäliä, joiden tekstit on kirjoitettu vaikeaselkoisesti. Lisäksi Verohallinto tulkitsee näitä pykäliä eri tavoin kuin niihin on kirjoitettu.
Pienet yritykset eivät voi viedä vero-ongelmia korkeimpaan hallinto-oikeuteen asti ratkaistavaksi, koska muutoksenhaun käsittelymaksut ovat suhteettoman suuria. Eikä näillä yrityksillä ole varaa palkata kalliita verojuristeja muotoilemaan valituksiaan niin, että oikeudessa päätöksiä tekevät juristit ymmärtäisivät lukemaansa.
Palkkojen ennakonpidätysten kerääminen on monimutkaista. Palkanlaskijan on tulkittava sekä työlainsäädäntöä että työehtosopimuksia. Palkka-asioissa ei virheitä anneta anteeksi, koska palkat ovat työntekijöille tärkeitä. Palkanlaskijan olo on kuin kuumalla keittolevyllä istuisi.
Tämän vuoden alussa käyttöönotettu tulorekisteri monimutkaisti palkkatietojen ilmoittamisen ja kiristi palkanlaskijoiden hermoja. Aikataulut ovat aivan liian tiukat ja täydelliset ennakonpidätystiedot on annettava jopa viidenkympin vipeistä.
Uudistuksen tarkoituksena oli vähentää Verohallinnon, Kelan ja vakuutusyhtiöiden kustannuksia. Yritysten kustannukset kuitenkin lisääntyivät.
Arvonlisäverotukseen on tulossa tulorekisteriäkin sekavampi menettely mahdollisesti jo vuonna 2021.
On vain ajan kysymys, milloin yrittäjien pinna palaa. Silloin on turha havitella nykyistä korkeampaa työllisyysastetta.
Lassi Mäkinen 
